CIU:n ja Profit Vision sidosryhmille tarkoitettu Uutispuuro-tilaisuus 10.11 tarjoili kolme näkökulmaa luovuuden ja luovan talouden merkitykseen tulevaisuuden Pohjois-Karjalassa. Jo perinteeksi muodostunut tilaisuus järjestettiin tänä vuonna Joensuun ortodoksisessa kulttuurikeskuksessa.
Teemu Turusen puheenvuoro käsitteli tulevaisuuden resurssikriisiä ja aineetonta tuotantoa. Fossiilisten energiaresurssien ehtyminen on johtanut siihen, että energian tuottamiseen itsessään joudutaan käyttämään yhä enemmän energiaa (= heikkenevä EROI-suhde). Vaihtoehtoisia energialähteitä on, mutta ne joko eivät yllä lähellekään
fossiilisen energian EROI-suhdetta tai sitten niiden resurssit ovat tarpeeseen nähden hyvin vähäiset. Halpojen energiaresurssien ehtyessä aineettomalla tuotannolla (joka ei kuluta suhteellisesti suuria määriä energiaa) on edellytykset globaalisti hajautettuun tuotantorakenteeseen myös jatkossa, kun taas aineellisessa energiaintensiivisessä tuotannossa syntyy kannustin keskitetympien paikallisten tuotantorakenteiden muodostamiseen.
Seppo Turunen toi esille luovuuden merkityksen tulevaisuuden yrittämisessä: niin kauan kuin yrityksen nykytilan ja tavoitetilan välillä on eroja (mikä itseasiassa on hyvin toivottavaa!), on aina tilaa innovatiivisuudelle tuotteiden, prosessien ja organisaation kehittämisessä. Erityisesti organisaatioiden toimintatapojen uudelleenmuotoilulle on tarvetta. Sepon määritellessä Pohjois-Karjalan yrittäjyyden visiota vuodelle 2040, keskeiseksi ajatukseksi nousi alueen geopoliittinen asema, joka voi olla huomattavasti tärkeämpi kuin nykyisin, ottaen huomioon omat ja logistisessa läheisyydessä olevat luonnonvarat.
Tuomas Turunen esitteli omiin kokemuksiin pohjautuvia näkökulmia luovaan talouteen, kuten Venäjän mielenkiintoiset markkinat kulttuuripuolella. Pohjoiskarjalaisten kulttuurialan toimijoiden kannattaisi nyt rohkeasti suuntautua itänaapuriin - onnistuttaessa tulokset ovat aivan toista luokkaa kuin Suomessa, mutta menestyminenkin täytyy hoitaa viisaasti: paikallisesta näkökulmasta vaarana on se, että kulttuuritoiminnan kaupallisen hyödyn saavatkin pääosin venäläiset jakelijat, välittäjät, managerit jne. Luovan puolen yrittäjäosaamisen kehittämiselle on maakunnassa tarvetta ja kiinnostustakin, täytyy vain ymmärtää, että kulttuurialalla yrittäjyys koetaan ensisijaisesti oman työn toteuttamisen välineenä sen sijaan, että toimintaa määrittelisi kasvuhakuisuus. Tuomaksen vision mukaan paikallisuuden ja aineettomuuden korostuminen energiakriisin aikaisessa taloudessa luo erikoisaseman pohjoiskarjalaiselle kulttuurisektorille.
Tilaisuuteen osallistuneilta tuli lisäksi ajatuksia mm. luovien alojen ja matkailun synergiasta, maakuntatason keskustelukulttuurista ja sen kehittämisestä käytännön toiminnaksi, paremmasta yhteistyöstä eri instituutioiden välillä, sekä taiteilijoiden yrittäjäjyyden kehittämisestä.